Merellä oli sakeaa sumua. Vastarantaa ei näkynyt. Tiesin sen olevan siellä, mutta en nähnyt missä kohdassa merta peittävä ohut jää loppui ja manner alkoi. Läheisen saaren ääriviivat piirtyivät ujosti sumun takaa.
Sadepisarat ropisivat osuessaan sulaneen lumen ja jään muodostamiin rapakoihin. Pieni puro solisi virratessaan merta kohti. Kauempana mustarastas lauloi keväistä lauluaan. Muuten oli hiljaista.
Sain pitää tuon aamuisen hetken itselläni. Omana yksityisenä kokemuksena. Olin ainut ihminen rannalla.
Luonto välitti innokkaasti viestiään kevään alkamisesta ja minä otin viestin iloiten vastaan <3
Kommentit
Lähetä kommentti